Vanha suola janottaa

Toista taannoin lupailemaani yöhiittä en vielä ole maaleihin saattanut, mutta toinen sai väriasun ylleen squiggien lomassa. Tähän hiiteen en aivan tyytyväinen ole, sillä siitä tuli jokseenkin tumma (kuvassa kyllä vielä luonnollistakin tummemmalta näyttää tosin). Maalit ovat kuitenkin kohtuullisesti paikoillaan, joten tulos tyydyttää riittävästi - tämä asenne tosin ei ole omiaan maalaustaitojen kehittämisessä, mutta en satu erityisemmin pitämään Battle for Skull Pass -laatikon monoposehiisien ulkonäöstä, mikä syö maalausiloa suurin annoksin. Squigit taas onnistuivat paremminkin kuin uskalsin odottaakaan (mitä nyt keltaisen värin kanssa hieman esiintyi tavallisia peitto-ongelmia). Asiaan varmaankin vaikutti squiggien mukava yksityiskohtien vähäisyys (noh, silmät kyllä suosiolla jätin väliin kaikilta paitsi tuolta suurisilmäisimmältä mulkoilijalta). Lisäksi nämä wanhat squigit ovat niin lystikkäitä veijareita, että näiden pilaamiseksi olisi täytynyt ryssiä oikein urakalla! Koko löss...

Aloitin örkkisakkini muutaman Battle for Skull Passin monoposehiiden sutimisella. Ihmisiin verrattuna entistäkin pienempi kokoluokka aiheutti yllättävän paljon haastetta täriseville käsilleni, joten kaavulle roiskuneita viereisten alueiden värejä tuli korjailtua pois aivan liian monta kertaa. Lisäksi alkuperäiset kaapujen korostukseni olivat paksuudessaan niin brutaalit, että kaavut näyttivät olevan ennemmin harmaita mustilla poimuilla kuin mustia harmailla hailaiteilla. Noh, tämäkin tuli korjattua. Kokeilin myös käyttää enemmän punaista (koska jostain luin, että vastavärit näyttävät hyvältä/kiinnostavalta) mm. vöissä ja jousissa, mutta lopputulos oli aivan liian räikeä silmilleni, joten päädyin turvalliseen ruskeaan. Lopputulos on mielestäni vähintään kelvollinen (lieköhän rimani liian matalalla?). Kaapujen mustan (tai oikeastaan hyvin tumman violetin) selittämättömästä syystä johtuva kiilto tosin hieman risoo, mutta tämä korjaantunee jotenkin lakkaamalla. Ehkä. Oikeasti en o...

Olin mitä ilmeisimmin muuttanut mieleni toisen nuoren sankarin varustuksen (ja jopa koko ulkonäön) osalta: maalausjonossa minua odottikin miekalla varustettu soturi. Lisäksi muistelemani jousijätkän lisäksi maalaamatta oli nuijamiesten kolmas karpaasi. Eipä siinä auttanut kuin ottaa härkää sarvista. Toistaiseksi nimetön sankari, yrmeä jousimies ja nuijatrion täydentäjä Nuoren sankarin naama ei ole erityisen onnistunut - se oli varsin mieto muodoiltaan ja täten tuotti suuria ongelmia vähäisen yksityiskohtaisuuden esille tuomisessa (en kyllä siltikään pidä lopputulosta kuin hädin tuskin tyydyttävänä). Nuijamiehen viikset ovat hieman vinot ja kaikenlaista pikkuvirheitä varmasti jäi huomaamatta. Jälleen jätin myös jotain kinkkisiä ja kenkkuja yksityiskohtia tietoisesti maalaamatta niiden liian korkean vaikeustason tähden. Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen kuitenkin tulokseen. Reilu puolen vuoden paussin aiheuttama kankeuskin kului yllättävän sukkelaan pois maalaustyötä ...

Odotellessani sormeni syyhyten toimintaan pääsemistä pläräsin sääntökirjaa (sähköisesti) edestakaisin kuin hullu. Huomasin myös, että taukoni aikana harrastustoiminta oli levinnyt myös videotuotannon puolelle. Tai sitten en ollut vain aiemmin törmännyt. Yhtä kaikki, lääkitsin akuuteinta näpertelykuumetta varsin hyvin makuuni maistuneilla Tabletop Minionsin Uncle Atomin harrastevideoilla ja Guerrilla Miniature Gamesin Ashin videoiduilla taisteluraporteilla. Paketti saapui Fantasiapeleiltä ja samoin saapui lapsuudenkodistani surkean kokoinen jäämistöni (siihen verrattuna, mitä oli). Ilokseni sain kuitenkin huomata, että kaikenlaisen sälän seasta paljastui paluuprojektilleni (jonka sisällön olet varmasti välkkynä arvannut otsikosta) varsin hyödyllistä muovia: olin jättänyt syystä tai toisesta ostamani Keisarikunnan kymmenen state trooperia ja tykin miehistön myymättä. "Haa!" ajattelin. "Näitähän voin käyttää sankareihin." Tokihan nimittäin marienburgilaisten san...

Joskus noin vuosi sitten alkoi tuntua, että elämäni saattaisi kaivata jotain puuhastelua; jotain käsillä näpertämistä ja varsin rajallisen taiteellisen silmän tyydytystä - kenties myös jotain, jossa aivojen mielikuvitusnystyröitä voisi kutkutella ja taivutella mielenkiintoisiin ja jännittäviin asetelmiin. Olen toki videopelini pelannut ja pelaan edelleen, mutta tällainen virtuaalinen puuhastelu selvästi oli jättänyt jonkin puuhastelunystyräni tyydyttämättä. Oli siis tartuttava härkää sarvista ja kirjauduttava mainiolle sotavasara.net -sivulle ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2009. Kirjauduttuani ja foorumia tovin selailtuani huudahdin "Voi helvetti sentään!" (Tai ainakin olisin voinut huudahtaa.) Kenenkään minua konsultoimatta Games Workshop oli päättänyt tappaa Warhammer Fantasy Battlen ja korvata sen pelillä, jonka loreen ja maailmaan en edes halua tutustua (vanha kunnon ennakkoluulo?). Tämä suuri mullistus sai minut varsin apeaksi - olinhan ajatuksissani figupuuhast...

Lienee hyvä idea alottaa blogi turisemalla siitä, mikä minut alun alkaen harrastuksen pariin ohjasi. Täten siis seuraa murheellinen tarina:  Oli kaunis kesäilta kun erään äitini luona vierailleen henkilön itseäni vanhempi (ja kaiketi hieman salaa ihailemani) poika kaivoi repustaan esille Warhammer Fantasy Battlen juuri ilmestyneen kuudennen laitoksen sääntökirjan, jonka selailua hämärässä teltassa sain seurata. Ja voi pojat! Yksitoistavuotias minä oli myyty jo sääntösivujen kuvituksen kohdalla, mutta lopullisen täystyrmäyksen aiheutti ( kenties tämä , en ole koskaan kyseistä sääntökirjaa omistanut) kuva Keisarikunnan keihäsmiesrykmentistä aurinkoisine kilpineen ja paksuine keihäineen. Sain muutaman kaverini innostumaan ajatuksesta kerätä, koota ja maalata kalliita sotaukkeleita (ja kenties jopa pelata hurjia pelejä, joskin jokainen meistä ymmärsti sääntöjen englanninkielisyyden olevan suuri haaste). Yksi kavereistani päätti alkaa kokoamaan örkkiarmeijaa, toinen taas korke...