Tekstit

Örkkishamaani

Kuva
Aiemmin jo esiteltyjen Squiggieni seuraksi ostin samaiselta henkilöltä myös (kaukaa viisaasti) mielestäni erittäin miellyttävän figuurin - tämän postauksen klassikkoshamaanin (tosin en tiedä, onko kyseinen miniatyyri klassikko kenenkään muun kuin minun mielestä!). Ostoksestani näytti tosin puuttuneen mukaan kuulunut miekka. Tämä ei suuri puute onneksi ollut. Sovittelin miekan paikalle ensin Orc Boyz -spruen lisämiekkaa, mutta en oikein pitänyt tuloksesta - miekka näytti liian isolta ja yksinkertaisesti väärältä. Päädyinkin piilottamaan (kaiketi) alkuperäisen miekan kiinnitystä helpottavan tapin örkin kallolla - ovathan shamaanit epäilyttävää ja arvaamatonta porukkaa Gorkkeineen ja Morkkeineen. Lisäksi kallo sopi muutenkin shamaanin hyvin luupitoiseen taakkaan jatkoksi.

Maalaamisesta on sanottava, että shamaanin maalaus tapahtui hurjan lyhyessä ajassa - sisälsihän ukkeli suuria yhtenäisiä pintoja ja lisäksi havaintoni mukaan nämä metalliset ovat asentojensa ja yksityiskohtiensa johdost…

Nuijaörkit

Kuva
Toisin kuin saattaisi kuvitella, hyvin onnistuneiden edellisten örkkien jälkeen ei ollut kovin miellyttävää jatkaa seuraaviin - kaihersihan pelko persiissä: "nämä eivät varmasti onnistu yhtä hyvin kuin edelliset örkit". Eivät onnistuneetkaan, mutta lopputulos ei kuitenkaan ole järin huono mittapuullani.

Tuloksena oleva tummempi örkki-iho ei ollut täysin sattumaa: muistaakseni fluffin mukaan mitä ilkeämpi ja suurempi örkki, sitä tummempi. Ja jos muistini juksuttaa, eihän kaikkien örkkien tarvi kuitenkaan täsmälleen samaa väriä ollakaan - ainakaan skirmish-pelissä!

Orc Boyz -paketissa tulleita kymmentä (tai yhtätoista) örkkivartaloa oli tarpeen jatkaa sälälootani space orcien keskivartaloilla ja jaloilla. Erityisesti keskivartalot eivät ihan täysin ole mieleeni Mordheim-mielessä, mutta yritin maalauksellani vähentää niiden tieteisfiktiomaisuutta.

Kuvista sanottakoot, että kiiltelevät kurjasti. Toivottavasti tulevaisuuden lakkaus hieman kiiltoa himmentää. Pitää tosin ensin otta…

Ensimmäiset örkit

Kuva
Yöhiisien jälkeen edessä oli suurempi (heh) urakka - örkkisakin örkit. Yhteensähän tähän tarkoitukseen hankkimastani örkkiboksista ja jäämistölaatikkoni erinäisistä osista laskin kokoavani 15 örkkiä: pomon, isot jäbät ja reilut kymmenen tukiörkkiä erinäisillä aseistuksilla. Lisäksi squiggien oston yhteydessä hankin (kaiketi 6. edikan) shamaanin.

Koska maalaus maittaa minulle parhaiten sopivina (lue: pieninä) annoksina, päätin maalailla noin pari örkkiä kerrallaan - ainakin tässä vaiheessa. Koska pidän näistä (myös kuudennen version?) örkeistä kovasti nostalgiasyistä ja ovatpahan vielä suurempia veijareita kuin aiemmin paluuni jälkeen sutimani, ajattelin myös liukuhihnan vähäisen käytön johtavan mahdolliseen maalaustason nostamiseen. Pyrkimystä ainakin on!

Projekti paketista maalauspöydälle vei suorastaan typerän kauan: örkit saapuivat jo joulukussa, mutta maalauspuuhat aloitin vasta puolen vuoden päästä. Kiitos rutiinin puute ja koulukiireet.


Ja uskallan myös lopputuloksen olevani k…

Kautta Huginnin ja Muninnin!

Toisin ilmaistuna: voihan jukra.

Tahtomattani ajauduin tutkailemaan Sotavasaran galleriaosiossa suuren mestarin - joka tuossa Internetin kolkassa Lateksimajava-nimellä tunnetaan - uusimpia tuotoksia, jolloin silmäni (syöpäläinen sentään!) vangitsivat (voihan vainolainen!) aivan kauniit ja tunnelmalliset historialliseen (ja myöhemmin lukemani mukaan myös hyvin viihdyttävään) SAGA-peliin suunnatut anglosaksit. Vanhana viikinki-intoilijana syöksykierre oli selviö.

Mutta ei!

Lujana on pysyttävä ja vanhat virheet vältettävä. En salli itseni toiseen  projektiin harpata ensimmäisen ollessa vielä näin varhaisessa vaiheessa - sen sijaan lupaudun sallimaan itselleni toisen (mukavasti Mordheimin harmautta komplementoivan) projektin, jahka keskeneräiset sotajoukkioni (örkit ja luihut rottaihmiset) ovat (lähes) maaleissa.

SAGA:n aiheuttama kuume (tosin enpä olisi historiallisesta settingistä uskonut näin henkisesti kiihoittuvani) tuskin kuitenkaan laantuu ennen täyttymystä - mutta saahan sitä mieh…

Perästä kuuluu

Kuva
Toista taannoin lupailemaani yöhiittä en vielä ole maaleihin saattanut, mutta toinen sai väriasun ylleen squiggien lomassa. Tähän hiiteen en aivan tyytyväinen ole, sillä siitä tuli jokseenkin tumma (kuvassa kyllä vielä luonnollistakin tummemmalta näyttää tosin). Maalit ovat kuitenkin kohtuullisesti paikoillaan, joten tulos tyydyttää riittävästi - tämä asenne tosin ei ole omiaan maalaustaitojen kehittämisessä, mutta en satu erityisemmin pitämään Battle for Skull Pass -laatikon monoposehiisien ulkonäöstä, mikä syö maalausiloa suurin annoksin.

Squigit taas onnistuivat paremminkin kuin uskalsin odottaakaan (mitä nyt keltaisen värin kanssa hieman esiintyi tavallisia peitto-ongelmia). Asiaan varmaankin vaikutti squiggien mukava yksityiskohtien vähäisyys (noh, silmät kyllä suosiolla jätin väliin kaikilta paitsi tuolta suurisilmäisimmältä mulkoilijalta). Lisäksi nämä wanhat squigit ovat niin lystikkäitä veijareita, että näiden pilaamiseksi olisi täytynyt ryssiä oikein urakalla!

Jatkossa on lu…

Maasta se pienikin ponnistaa - hieman goblineita

Kuva
Aloitin örkkisakkini muutaman Battle for Skull Passin monoposehiiden sutimisella. Ihmisiin verrattuna entistäkin pienempi kokoluokka aiheutti yllättävän paljon haastetta täriseville käsilleni, joten kaavulle roiskuneita viereisten alueiden värejä tuli korjailtua pois aivan liian monta kertaa. Lisäksi alkuperäiset kaapujen korostukseni olivat paksuudessaan niin brutaalit, että kaavut näyttivät olevan ennemmin harmaita mustilla poimuilla kuin mustia harmailla hailaiteilla. Noh, tämäkin tuli korjattua.

Kokeilin myös käyttää enemmän punaista (koska jostain luin, että vastavärit näyttävät hyvältä/kiinnostavalta) mm. vöissä ja jousissa, mutta lopputulos oli aivan liian räikeä silmilleni, joten päädyin turvalliseen ruskeaan. Lopputulos on mielestäni vähintään kelvollinen (lieköhän rimani liian matalalla?). Kaapujen mustan (tai oikeastaan hyvin tumman violetin) selittämättömästä syystä johtuva kiilto tosin hieman risoo, mutta tämä korjaantunee jotenkin lakkaamalla.

Ehkä.

Oikeasti en ole kos…

"Kadonneet" marienburgilaiset ja tulevia suunnitelmia

Kuva
Olin mitä ilmeisimmin muuttanut mieleni toisen nuoren sankarin varustuksen (ja jopa koko ulkonäön) osalta: maalausjonossa minua odottikin miekalla varustettu soturi. Lisäksi muistelemani jousijätkän lisäksi maalaamatta oli nuijamiesten kolmas karpaasi. Eipä siinä auttanut kuin ottaa härkää sarvista.

Nuoren sankarin naama ei ole erityisen onnistunut - se oli varsin mieto muodoiltaan ja täten tuotti suuria ongelmia vähäisen yksityiskohtaisuuden esille tuomisessa (en kyllä siltikään pidä lopputulosta kuin hädin tuskin tyydyttävänä). Nuijamiehen viikset ovat hieman vinot ja kaikenlaista pikkuvirheitä varmasti jäi huomaamatta. Jälleen jätin myös jotain kinkkisiä ja kenkkuja yksityiskohtia tietoisesti maalaamatta niiden liian korkean vaikeustason tähden. Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen kuitenkin tulokseen. Reilu puolen vuoden paussin aiheuttama kankeuskin kului yllättävän sukkelaan pois maalaustyötä rasittamasta. 
Korjailin basejen kuivuessa myös jotain karkeimpia kuvien palja…