Vanha suola janottaa

Aiemmin jo esiteltyjen Squiggieni seuraksi ostin samaiselta henkilöltä myös (kaukaa viisaasti) mielestäni erittäin miellyttävän figuurin - tämän postauksen klassikkoshamaanin (tosin en tiedä, onko kyseinen miniatyyri klassikko kenenkään muun kuin minun mielestä!) . Ostoksestani näytti tosin puuttuneen mukaan kuulunut miekka . Tämä ei suuri puute onneksi ollut. Sovittelin miekan paikalle ensin Orc Boyz -spruen lisämiekkaa, mutta en oikein pitänyt tuloksesta - miekka näytti liian isolta ja yksinkertaisesti väärältä. Päädyinkin piilottamaan (kaiketi) alkuperäisen miekan kiinnitystä helpottavan tapin örkin kallolla - ovathan shamaanit epäilyttävää ja arvaamatonta porukkaa Gorkkeineen ja Morkkeineen. Lisäksi kallo sopi muutenkin shamaanin hyvin luupitoiseen taakkaan jatkoksi. Maalaamisesta on sanottava, että shamaanin maalaus tapahtui hurjan lyhyessä ajassa - sisälsihän ukkeli suuria yhtenäisiä pintoja ja lisäksi havaintoni mukaan nämä metalliset ovat asentojensa ja yksityiskohtiensa johd

Toisin kuin saattaisi kuvitella, hyvin onnistuneiden edellisten örkkien jälkeen ei ollut kovin miellyttävää jatkaa seuraaviin - kaihersihan pelko persiissä: "nämä eivät varmasti onnistu yhtä hyvin kuin edelliset örkit". Eivät onnistuneetkaan, mutta lopputulos ei kuitenkaan ole järin huono mittapuullani. Tuloksena oleva tummempi örkki-iho ei ollut täysin sattumaa: muistaakseni fluffin mukaan mitä ilkeämpi ja suurempi örkki, sitä tummempi. Ja jos muistini juksuttaa, eihän kaikkien örkkien tarvi kuitenkaan täsmälleen samaa väriä ollakaan - ainakaan skirmish-pelissä! Orc Boyz -paketissa tulleita kymmentä (tai yhtätoista) örkkivartaloa oli tarpeen jatkaa sälälootani space orcien keskivartaloilla ja jaloilla. Erityisesti keskivartalot eivät ihan täysin ole mieleeni Mordheim-mielessä, mutta yritin maalauksellani vähentää niiden tieteisfiktiomaisuutta. Kuvista sanottakoot, että kiiltelevät kurjasti. Toivottavasti tulevaisuuden lakkaus hieman kiiltoa himmentää. Pitää tosin ensi

Yöhiisien jälkeen edessä oli suurempi (heh) urakka - örkkisakin örkit. Yhteensähän tähän tarkoitukseen hankkimastani örkkiboksista ja jäämistölaatikkoni erinäisistä osista laskin kokoavani 15 örkkiä: pomon , isot jäbät ja reilut kymmenen tukiörkkiä erinäisillä aseistuksilla. Lisäksi squiggien oston yhteydessä hankin (kaiketi 6. edikan) shamaanin. Koska maalaus maittaa minulle parhaiten sopivina (lue: pieninä) annoksina, päätin maalailla noin pari örkkiä kerrallaan - ainakin tässä vaiheessa. Koska pidän näistä (myös kuudennen version?) örkeistä kovasti nostalgiasyistä ja ovatpahan vielä suurempia veijareita kuin aiemmin paluuni jälkeen sutimani, ajattelin myös liukuhihnan vähäisen käytön johtavan mahdolliseen maalaustason nostamiseen. Pyrkimystä ainakin on! Projekti paketista maalauspöydälle vei suorastaan typerän kauan: örkit saapuivat jo joulukussa, mutta maalauspuuhat aloitin vasta puolen vuoden päästä. Kiitos rutiinin puute ja koulukiireet. Testikasaus - avaruusörkeiltä l

Toisin ilmaistuna: voihan jukra. Tahtomattani ajauduin tutkailemaan Sotavasaran galleriaosiossa suuren mestarin - joka tuossa Internetin kolkassa Lateksimajava -nimellä tunnetaan - uusimpia tuotoksia , jolloin silmäni (syöpäläinen sentään!) vangitsivat (voihan vainolainen!) aivan kauniit ja tunnelmalliset historialliseen (ja myöhemmin lukemani mukaan myös hyvin viihdyttävään) SAGA -peliin suunnatut anglosaksit. Vanhana viikinki-intoilijana syöksykierre oli selviö. Mutta ei! Lujana on pysyttävä ja vanhat virheet vältettävä. En salli itseni toiseen  projektiin harpata ensimmäisen ollessa vielä näin varhaisessa vaiheessa - sen sijaan lupaudun sallimaan itselleni toisen (mukavasti Mordheimin harmautta komplementoivan) projektin, jahka keskeneräiset sotajoukkioni (örkit ja luihut rottaihmiset) ovat (lähes) maaleissa. SAGA:n aiheuttama kuume (tosin enpä olisi historiallisesta settingistä uskonut näin henkisesti kiihoittuvani) tuskin kuitenkaan laantuu ennen täyttymystä - mutta saaha

Toista taannoin lupailemaani yöhiittä en vielä ole maaleihin saattanut, mutta toinen sai väriasun ylleen squiggien lomassa. Tähän hiiteen en aivan tyytyväinen ole, sillä siitä tuli jokseenkin tumma (kuvassa kyllä vielä luonnollistakin tummemmalta näyttää tosin). Maalit ovat kuitenkin kohtuullisesti paikoillaan, joten tulos tyydyttää riittävästi - tämä asenne tosin ei ole omiaan maalaustaitojen kehittämisessä, mutta en satu erityisemmin pitämään Battle for Skull Pass -laatikon monoposehiisien ulkonäöstä, mikä syö maalausiloa suurin annoksin. Squigit taas onnistuivat paremminkin kuin uskalsin odottaakaan (mitä nyt keltaisen värin kanssa hieman esiintyi tavallisia peitto-ongelmia). Asiaan varmaankin vaikutti squiggien mukava yksityiskohtien vähäisyys (noh, silmät kyllä suosiolla jätin väliin kaikilta paitsi tuolta suurisilmäisimmältä mulkoilijalta). Lisäksi nämä wanhat squigit ovat niin lystikkäitä veijareita, että näiden pilaamiseksi olisi täytynyt ryssiä oikein urakalla! Koko löss