Matka Marienburgista Mordheimiin (on pitkä ja kivinen)

Odotellessani sormeni syyhyten toimintaan pääsemistä pläräsin sääntökirjaa (sähköisesti) edestakaisin kuin hullu. Huomasin myös, että taukoni aikana harrastustoiminta oli levinnyt myös videotuotannon puolelle. Tai sitten en ollut vain aiemmin törmännyt. Yhtä kaikki, lääkitsin akuuteinta näpertelykuumetta varsin hyvin makuuni maistuneilla Tabletop Minionsin Uncle Atomin harrastevideoilla ja Guerrilla Miniature Gamesin Ashin videoiduilla taisteluraporteilla.

Paketti saapui Fantasiapeleiltä ja samoin saapui lapsuudenkodistani surkean kokoinen jäämistöni (siihen verrattuna, mitä oli). Ilokseni sain kuitenkin huomata, että kaikenlaisen sälän seasta paljastui paluuprojektilleni (jonka sisällön olet varmasti välkkynä arvannut otsikosta) varsin hyödyllistä muovia: olin jättänyt syystä tai toisesta ostamani Keisarikunnan kymmenen state trooperia ja tykin miehistön myymättä. "Haa!" ajattelin. "Näitähän voin käyttää sankareihin." Tokihan nimittäin marienburgilaisten sankareiden oli tavallisista tomuntallojista erotuttava. Ajattelinkin, että kokoan sotalössini siten, että sankarit sekä jotkin erityisemmät taistelijat ovat matkanneet Mordheimiin Marienburgista saakka ties minkä äveriään pampun pestaamana (taustatarinani on ns. work in progress), kun taas loput joukkiosta on pestattu matkan varrelta lähempänä määränpäätä. Kävin raivokkaasti töihin ensin toki suunniteltuani, mitkä osat muodostavat kunkin henkilön.

Alfred palasina & sankarit koottuina: 2x valiosoturia miekoilla, kapteeni tuplapistooleilla sekä 2x tuoretta verta hilpareilla

Kokoaminen sujuikin kuin tanssi, mutta ah ja voih - pohjamaalauskokeiluni gessolla meni päin mäntyä. Ohensin kuumotuksissani tököttiä liiaksi, ja yksityiskohiinhan se valui ja ne kuivuessaan peitti ja pilasi. Uhkarohkeana kävin silti päin tuulta ja testiksi hieman maalailin ajatellen tokkopa tuo kaltaisellani törkysudilla niin haittaa. Mutta jo vain, kyllähän se haittasi. Turhautuneena siis siirryin gesson poistoon, joskin onneksi varsin tuoreeltaan gesson poisto ei ongelmia aiheuttanut ja homma hoitui sutjakkaasti.

Gesso-katastrofi! (Alustana suklaarasian "kenno" - säilytin siinä myös ukot osina: näin pysyi kaltaiseni sählääjälle selvänä, mikä pala kuuluu kenellekin.)

Uudemmalla kerralla vahigosta viisastuneena ohensin gessoa vain hieman ja sudin sitä varovaisin elkein hienon hienoksi kerrokseksi. Nytpä siis ongelmitta pääsin sudin varteen ja hauskaa piisasi. Vaikka pitkän maalaustauon jäljiltä käteni eivät tuntuneet tottelevan alkuunkaan (tosin tuskin kovin hyvin pelittivät maalaushommissa aiemminkaan), iän (ja videoiden) tuoman viisauden myötä maalausjäljestä tuli jokseenkin hallitumpaa aiempaan tuotantooni verrattuna.

Huomaathan, että kuvat suurenevat klikkaamalla.

Nuijamiehet kahdesta kulmasta

Varsijouset edestä ja takaa (oikeanpuoleiseen en ole tyytyväinen)

Mestari Rueprecht Heilingschwerdt, kapteeni Wolffgang Wallersßhaimer ja
mestari Gotthart Gabrielis - sulat menivät kyllä päin prinkkalaa

Nuori Heintz Pflawm sekä tarkk'ampuja Alfred, joka vapisevine käsineen
 ei ole vaarallinen vastus

Marienburgilaiset miekkamiehet kilvillä. Sulista en sano mitään.

Vaikka palettini rajoitettu koko (lue: sekoitustaidot) näkyy hieman yksipuolisena värienkäyttönä, en osaa olla tuotoksiini pettynyt - maalasinhan paremmin kuin koskaan, vaikka käytössäni oli puutteellisemmat välineet kuin harrastukseni "vahhoina hyvinä aikoina" ja sudin sormeilemattomuuskin kalvoi työskentelyni tarkkuutta. Silmät sun muut "liian vaikeat paikat" jätin tällä erää suosiolla väliin. Kokoaminen sen puoleen taas meni nähdäkseni varsin nappiin, mitä nyt muutama valusauma pistää kuvissa silmään. Asennot ovat siis hyvinkin sellaisia, joiksi ne tarkoitinkin (tosin toisen kilpiukon käsi hieman taipuu luonnottomalla tavalla kilvellä mäjäyttäessä - johtukoon se kilven aiheuttamasta painosta ja liikkeen hurjasta voimasta; hänen luunsa siis ovat (toistaiseksi) ehjät, älä suotta huoli).

Tarkkasilmäisin lukija saattaa havaita, että maalattujen joukosta puuttuu toinen nuorista sankareista. Tällainen henkilö on aivan oikeassa: sen kuten toisen jousimiehenkin maalaus jäi kevään lopulla hoitamatta - koulukiireet kun kävivät päälle perhanat. Ai miksikö ne ovat edelleen maalaamatta? Tuollaiset kysymyset sivuutan tökeröydessään tyystin. Mainittakoot kuitenkin, että saatan vielä pari tai kolme enemmän tai vähemmän uljasta soturia lisätä joukkioni taistelijavaihtoehtojen joukkoon maalaamattomien lisäksi. Tarkoitus onkin nyt vihdoin tämä muistelo-osuus alta saatettua siirtyiä tulevaisuuden tielle: kohti vanhoja ja uusia(!) projekteja. Jatkoa siis seuraa; ainakin toivottavasti!