Perästä kuuluu

Toista taannoin lupailemaani yöhiittä en vielä ole maaleihin saattanut, mutta toinen sai väriasun ylleen squiggien lomassa. Tähän hiiteen en aivan tyytyväinen ole, sillä siitä tuli jokseenkin tumma (kuvassa kyllä vielä luonnollistakin tummemmalta näyttää tosin). Maalit ovat kuitenkin kohtuullisesti paikoillaan, joten tulos tyydyttää riittävästi - tämä asenne tosin ei ole omiaan maalaustaitojen kehittämisessä, mutta en satu erityisemmin pitämään Battle for Skull Pass -laatikon monoposehiisien ulkonäöstä, mikä syö maalausiloa suurin annoksin.

Squigit taas onnistuivat paremminkin kuin uskalsin odottaakaan (mitä nyt keltaisen värin kanssa hieman esiintyi tavallisia peitto-ongelmia). Asiaan varmaankin vaikutti squiggien mukava yksityiskohtien vähäisyys (noh, silmät kyllä suosiolla jätin väliin kaikilta paitsi tuolta suurisilmäisimmältä mulkoilijalta). Lisäksi nämä wanhat squigit ovat niin lystikkäitä veijareita, että näiden pilaamiseksi olisi täytynyt ryssiä oikein urakalla!

Koko lössi
Jatkossa on lupa odottaa vihernahkaisten suurempaa osastoa, sillä vihdoin vuoronsa saavat örkkijengin hurjat ja vaaralliset - noh, örkit. Mutta niistä luonnollisesti lisää seuraavassa postauksessa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ensimmäiset örkit

Pieni sivuharppaus: Talisman (Revised 4th Edition)

Kuinka siemen iti ja mitä siitä seurasi