Kautta Huginnin ja Muninnin!

Toisin ilmaistuna: voihan jukra.

Tahtomattani ajauduin tutkailemaan Sotavasaran galleriaosiossa suuren mestarin - joka tuossa Internetin kolkassa Lateksimajava-nimellä tunnetaan - uusimpia tuotoksia, jolloin silmäni (syöpäläinen sentään!) vangitsivat (voihan vainolainen!) aivan kauniit ja tunnelmalliset historialliseen (ja myöhemmin lukemani mukaan myös hyvin viihdyttävään) SAGA-peliin suunnatut anglosaksit. Vanhana viikinki-intoilijana syöksykierre oli selviö.

Mutta ei!

Lujana on pysyttävä ja vanhat virheet vältettävä. En salli itseni toiseen  projektiin harpata ensimmäisen ollessa vielä näin varhaisessa vaiheessa - sen sijaan lupaudun sallimaan itselleni toisen (mukavasti Mordheimin harmautta komplementoivan) projektin, jahka keskeneräiset sotajoukkioni (örkit ja luihut rottaihmiset) ovat (lähes) maaleissa.

SAGA:n aiheuttama kuume (tosin enpä olisi historiallisesta settingistä uskonut näin henkisesti kiihoittuvani) tuskin kuitenkaan laantuu ennen täyttymystä - mutta saahan sitä miehellä haaveita ja suunnitelmia olla! Paikallisesta museokeitaasta tosin on pystyytävä loitolla.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ensimmäiset örkit

Kuva
Yöhiisien jälkeen edessä oli suurempi (heh) urakka - örkkisakin örkit. Yhteensähän tähän tarkoitukseen hankkimastani örkkiboksista ja jäämistölaatikkoni erinäisistä osista laskin kokoavani 15 örkkiä: pomon , isot jäbät ja reilut kymmenen tukiörkkiä erinäisillä aseistuksilla. Lisäksi squiggien oston yhteydessä hankin (kaiketi 6. edikan) shamaanin. Koska maalaus maittaa minulle parhaiten sopivina (lue: pieninä) annoksina, päätin maalailla noin pari örkkiä kerrallaan - ainakin tässä vaiheessa. Koska pidän näistä (myös kuudennen version?) örkeistä kovasti nostalgiasyistä ja ovatpahan vielä suurempia veijareita kuin aiemmin paluuni jälkeen sutimani, ajattelin myös liukuhihnan vähäisen käytön johtavan mahdolliseen maalaustason nostamiseen. Pyrkimystä ainakin on! Projekti paketista maalauspöydälle vei suorastaan typerän kauan: örkit saapuivat jo joulukussa, mutta maalauspuuhat aloitin vasta puolen vuoden päästä. Kiitos rutiinin puute ja koulukiireet. Testikasaus - avaruusörkeiltä l
Jatka lukemista.

Kuinka siemen iti ja mitä siitä seurasi

Joskus noin vuosi sitten alkoi tuntua, että elämäni saattaisi kaivata jotain puuhastelua; jotain käsillä näpertämistä ja varsin rajallisen taiteellisen silmän tyydytystä - kenties myös jotain, jossa aivojen mielikuvitusnystyröitä voisi kutkutella ja taivutella mielenkiintoisiin ja jännittäviin asetelmiin. Olen toki videopelini pelannut ja pelaan edelleen, mutta tällainen virtuaalinen puuhastelu selvästi oli jättänyt jonkin puuhastelunystyräni tyydyttämättä. Oli siis tartuttava härkää sarvista ja kirjauduttava mainiolle sotavasara.net -sivulle ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2009. Kirjauduttuani ja foorumia tovin selailtuani huudahdin "Voi helvetti sentään!" (Tai ainakin olisin voinut huudahtaa.) Kenenkään minua konsultoimatta Games Workshop oli päättänyt tappaa Warhammer Fantasy Battlen ja korvata sen pelillä, jonka loreen ja maailmaan en edes halua tutustua (vanha kunnon ennakkoluulo?). Tämä suuri mullistus sai minut varsin apeaksi - olinhan ajatuksissani figupuuhast
Jatka lukemista.

Pieni sivuharppaus: Talisman (Revised 4th Edition)

Kuva
Kuten aiemmassa postaukesssa totesin, eräs pikkuprojekti oli kiilannut Oldhammer-Empireni edelle - nimittäin lautapeli Talismanin hahmot. Hahmoista mainittakoon, että noin puolet ovat vaimoni käsialaa, mutta eivät minunkaan maalaamat nappulat kovin kehnoja ole. Vaikka toiset hahmot olivat kehnompia skultpeja (esimerkiksi kääpiö on äärimmäisen litteä ja warriorin asento on outo) kuin toiset (vaikkapa munkki, salamurhaaja ja rupikonnat), olivat ne oikein mukavaa maalatavaa. Kuten kuvasta saattaa Talismaaniin vihkiytynyt henkilö havaita, on ukkelien maalaamisessa pyritty noudattamaan hahmokorteissa esiteltyjä värityksiä. Talismanin hahmot maalattuina
Jatka lukemista.